Vapaa, kuin taivaan lintu!

Viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut paljon asioita hyviä ja huonoja molempia luultavasti yhtä paljon, vaikka mieleen usein jääkin vain huonot asiat. Tänä lukuvuonna olivat täysin eri kuviot, kun viime syksynä ja koulun alku stressasi todella paljon. Vaihdoin Kuhmoisten lukion ratsastuslinjalta Porvooseen aikuislukioon. Tämän koulun vaihdon ansiosta pääsin haluttuun lopputulokseen. Kouluun voi mennä hyvillä mielillä ja omana itsenään, kun ei tarvinnut pelätä kiusaamista. Kiusaaminen on nyt takana ja uusi alku sekä kaverisuhteet edessä. Aikuislukio on neljänä iltana viikossa ma-to iltaisin. Tämä uusi opiskelu kuvio on sopinut todella hyvin tämän hetkisen elämäntilanteen kanssa yhteen ja koulu on alkanut pyöriä ihan mukavasti. Alussa oli vähän ongelmia, mutta voittajana jatkettiin eteenpäin ja kyllä kannatti. Nyt opinnot sujuvat oikeastaan ihan hyvin, paljohan se aikuislukio vaatii hommia. Kotona on tehtäviä ja itsenäistä opiskelua enemmän kuin päivälukiossa, koska tunteja on vähemmän.

Elämän varrelleni matkaan on tarttunut nuorisopsykiatrian hoitokontakti perhe kriisien vuoksi. Tänään kuitenkin se kaikki päättyi, olen tarpeeksi vahva ja se koettiin tarpeettomaksi. Olen vapaa, kuin taivaan lintu! Fiilis on todella hyvä kun olen vihdoin oppinut ilmaisemaan itseäni paremmin ja selvinnyt hyvinkin haastavista kriiseistä mitä elämäni varrelle on asetettu. Nämä kriisit on luultavasti tullut eteeni sen takia, että vahvistun jokaisesta hankalasta asiasta ja opin niistä jotain. Mitään asiaa en muuttaisi elämässä... en edes suuria kriisejä, kaikki kriisit kasvattavat ja opettavat meitä!  Moni ystävistä on luultavasti ollut jossain vaiheessa viime vuoden aikana ollut huolissaan musta, mutta aivan turhaan näin jälkikäteen sanottuna. Välillä on mennyt todella huonosti ja toisinaan paremmin. Viime kuukauden aikana olen oivaltanut niin monia asioita ja koen olevani kuin uusi ihminen. Kenenkään ystävän tai läheisen ei tarvitse enää olla huolissaan musta, mitkään asiat ei ole niin huonosti etten niistä selviäisi vahingoittamatta itseäni tai muita. Tämän tekstin myötä toivon suuresti, että läheisten harteilta tippuisi suuri taakka, eikä sitä koskaan tarvitse enää murehtia tai ottaa kantaakseen.

-OONA