maanantai 12. lokakuuta 2015

Oot elämässäin ain!

Elämääni ilmestyi alkuvuodesta 2015 eräs naispuolinen henkilö. Tämä kyseinen henkilö on tullut minulle tosi tärkeäksi näinkin lyhyessä ajassa ja tiedän etten koskaan tule menettää häntä. Mistä sen voin tietää? Tiedän sen siitä, että meidän välillämme on sitä jotain,  joka ei koskaa tule katoamaan, ei koskaan. Edes kuolema ei saisi meitä erkanemaan, me jatketaan matkaa yhdessä aina! Meillä on jäljellä vielä monia monia hyviä hetkiä elämässä vastoinkäymisten lisäksi. Tulemme kokemaan niin paljon kaikkea ihanaa kunhan oikea aika vain koittaa. Sitä odotellessa voin vain unelmoida tyytyväisenä ja sisäistä rauhaa etsiessä.

En ole koskaan voinut luottaa muihin aikuisiin täysin äidin lisäksi. Nyt tukiverkostossani on uusi ihana ihminen. Olen saanut häneltä suuren lahjan!! Olen ymmärtänyt elämän olevan kallisarvoista ja ihanaa sekä todella kiehtovaa. Kaikki asiat, mitä elämässäni tapahtuu olen ne itse päättänyt jo ennen syntymääni. Kaikkien asioiden on tarkoitettu tapahtuvan näin ja ne opettavat meille jotakin suurta. Henkilö, josta puhun on kaunis, lempeä, ystävällinen, luotettava, viisas sekä rakastettava.  Kiitos tästä kaikesta, jonka olen saanut hänen kanssaan kokea. Se on ollut mahtavaa aikaa elämässäni ja muuttanut asenteeni täysin moniin asioihin. Toivoisin vielä oppivani paljon asioita häneltä ja itseasiassa teidänkin hänellä olevan kätköissään monia asioita opetettavana, odottamassa oikeaa hetkeä.

Ennen kaikkea tässä ihmisessä kiehtoo hänen luonteessa. Sitä mahtavaa luonnetta voisi kuvata yhdellä sanalla... kultainen. Se sana kiteyttää kaiken olennaisen ja tärkeän. Hän on auttavainen, sympaattinen sekä paljon muuta, jota sanat eivät pysty edes kertomaan. Pohtiessani kaikessa hiljaisuudessa rauhassa ja etsiessä sanoja hänen kuvaamiseen ei löydy. Ajatukset menee täysin solmuun ja outo tunne valtaa kroppani, joten päätin lopettaa asian syvällisen pohtimisen... kehoni ja mieleni valtasi mahtava tunne, saatan vain istua tyynen rauhallisena sekä rentoutuneena sängylläni. Sydämessäni on vastaus tähän kysymykseen, jonka tiedän aina se kulkee mukanani, vaikka sitä sanoitetuksi en saisikaan. Siellä se on ja pysyy!

Olen kiitollinen erittäinen kiitollinen. Tämä on minulle niin suuri lahja elämässä etten muuta enää tarvitse, nyt olen tyytyväinen ja avoimempi elämän haasteita kohtaan. Aikoina hankalina tiedän kenen puoleen kääntyä eikä ole epäselvyyttä asiasta. Koskaan en ole ollut näin kiitollinen. Nyt tiedän miltä tuntuu, kun on saanut rinnalleen todellisen ystävän eikä tarvitse pelätä tai ahdistua ajatuksesta, että menettäisi hänet. Tämä ei ole mahdollista se on asia, josta olen vuoren varma... mistään en uskalla olla yhtä varma kuin tästä. Kiitos!! ❤

maanantai 5. lokakuuta 2015

Uusi jakso, uudet kujeet!

Mikä muo vaivaa? En koskaan ole tyytyväinen koenumeroihini, vaikka numero olisi oikeasti todella hyvä. Mikään ei ole riittävää mikään ei ilahduta, aina ajattelen kyl mä parempaa pystyisin. Miks en koskaan ajattele, että koe meni kirkkaasti läpi ja tein parhaani se riittää. Itseäni kohtaan olen kriittinen niissäkin asioissa,  jotka antaisin muille anteeksi tai sanoisin lohduttavia sanoja.

Miksi ihmeessä? Mitä järkeä ruoskia itseensä, kun maailma on jo valmiiksi ankara? Ei siinä ole mitään järkeä, sillä vaan ruokkii omaa pahaa oloa ja ärsytystä. "Se kasvaa mitä katsot"  Liiallinen itsekriittisyys on todella huono asia. On hyvä olla kriittinen, mutta liika on aina liikaa. Helposti kohtaa burnoutin tällä tavalla ja silloin vasta koulut kärsivät. Täytyy muistaa olla tasapainoinen. Tällä tarkoitan sopivaa määrää kriittisyyttä ja samalla lempeyttä sekä armollisuutta. "Kohtele itseäsi kuin pientä lintua!"

Ensi jakson tavoitteena voisi olla itsensä hyväksyminen sellaisena, kun on eikä arvostella liikaa itseään. Ensi jakso tulee olemaan tosi rankka, koska on aineita jotka ovat haastavia tai muuten vaan epämiellyttäviä sekä tavoitteena olisi ehtiä liikkua kunnolla. Ensimmäinen jakso meni koko ajan kirjan ääressä ja sen huomaa näin myöhemmin. Olen tosi väsynyt ja uupunut. Aamuisin on todella vaikea nousta ylös sängystä ja ryhtyä hommiin, vaikka olisi nukkunut 10h. Taisi homma karata jälleen käsistä, ei tosin yhtä pahasti kuin ennen. Se on hyvä kuitenkin huomata tässä  vaiheessa. Ennen oisin vaan pakolla paiskinut menemään eteenpäin ja taakseni vilkaistua olen huomannut toimivani vasten sydämen sanaa.
Armollista ja ihanaa elämää kaikille!
~Oona