Viimeisen
kuukauden aikana on tapahtunut paljon asioita hyviä ja huonoja molempia
luultavasti yhtä paljon, vaikka mieleen usein jääkin vain huonot asiat. Tänä
lukuvuonna olivat täysin eri kuviot, kun viime syksynä ja koulun alku stressasi
todella paljon. Vaihdoin Kuhmoisten lukion ratsastuslinjalta Porvooseen
aikuislukioon. Tämän koulun vaihdon ansiosta pääsin haluttuun lopputulokseen. Kouluun
voi mennä hyvillä mielillä ja omana itsenään, kun ei tarvinnut pelätä
kiusaamista. Kiusaaminen on nyt takana ja uusi alku sekä kaverisuhteet edessä.
Aikuislukio on neljänä iltana viikossa ma-to iltaisin. Tämä uusi opiskelu kuvio
on sopinut todella hyvin tämän hetkisen elämäntilanteen kanssa yhteen ja koulu
on alkanut pyöriä ihan mukavasti. Alussa oli vähän ongelmia, mutta voittajana
jatkettiin eteenpäin ja kyllä kannatti. Nyt opinnot sujuvat oikeastaan ihan
hyvin, paljohan se aikuislukio vaatii hommia. Kotona on tehtäviä ja itsenäistä
opiskelua enemmän kuin päivälukiossa, koska tunteja on vähemmän.
Elämän
varrelleni matkaan on tarttunut nuorisopsykiatrian hoitokontakti perhe kriisien
vuoksi. Tänään kuitenkin se kaikki päättyi, olen tarpeeksi vahva ja se koettiin
tarpeettomaksi. Olen vapaa, kuin taivaan lintu! Fiilis on todella hyvä kun olen
vihdoin oppinut ilmaisemaan itseäni paremmin ja selvinnyt hyvinkin haastavista
kriiseistä mitä elämäni varrelle on asetettu. Nämä kriisit on luultavasti
tullut eteeni sen takia, että vahvistun jokaisesta hankalasta asiasta ja opin
niistä jotain. Mitään asiaa en muuttaisi elämässä... en edes suuria kriisejä,
kaikki kriisit kasvattavat ja opettavat meitä! Moni ystävistä on luultavasti ollut jossain
vaiheessa viime vuoden aikana ollut huolissaan musta, mutta aivan turhaan näin
jälkikäteen sanottuna. Välillä on mennyt todella huonosti ja toisinaan paremmin.
Viime kuukauden aikana olen oivaltanut niin monia asioita ja koen olevani kuin
uusi ihminen. Kenenkään ystävän tai läheisen ei tarvitse enää olla huolissaan
musta, mitkään asiat ei ole niin huonosti etten niistä selviäisi
vahingoittamatta itseäni tai muita. Tämän tekstin myötä toivon suuresti, että
läheisten harteilta tippuisi suuri taakka, eikä sitä koskaan tarvitse enää
murehtia tai ottaa kantaakseen.
-OONA

