Elämän pyörät pyörivät

Elämän pyörät pyörivät kohti uutta, tuntematonta ja ehkä jopa pelottavaakin kohti. En tiedä mitä kaikkea tulen kohtaamaan, mutta kaikki ei ole aivan kuin ennen.

Tänään sain kuulla asian jota olen kauan "pelännyt" vaikka kaikki on hyvin eikä kukaan ole kuollut. Silti on outo, hakea ja todella stressaantunut olo enkä tiedä miten tulisi suhtautua. Suurin haaste lähiaikoina on koeviikko, joka alkaa pian ja tulisi pitää ajatukset kurissa. Muuten kohtaan suuren suuren pettymyksen sinä iltana ja päivänä kun opettaja ojentaa arvioidun paperin käteeni.  En halua kokea sitä hetkeä, kun kyyneleet valuvat vuolaasti yrittäessään pidätellä.

Juuri kun ehti sopeutua nykyiseen tilanteeseen niin suuria muutoksia pukkasi,  enkö koskaan saa vaa nauttia tästä vaiheesta elämässä. Tuntuu kuin eläisi jatkuvassa sumussa kokoajan välillä näkee hieman eteenpäin ja toisinaan ei nää edes rinnalla kulkevaa ystävää. Elämä on kiehtovaa ja samalla todella jännä paikka, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, tilanteet voi vaihtua ennenkuin silmiäni ehdin edes räpsäyttää.

Toivon, että tämä on loppujenlopuksi muutos parempaan suuntaan elämässä. Elämä on kuin vuoristorata,  joka kulkee ylös ja alas välillä hyvinkin nopeaa tahtia. Tällä kertaa toivoisin suunnan olevan ylöspäin, vaikka hyvä puoli alamäessä on että sitä seuraa aina ylämäki.

Jaksan kuitenkin aina odottaa sitä hyvää hetkeä, senkin aika koittaa vielä. Kohta alkaa kuitenkin hiihtoloma ja siitä yksi pieni hujaus vaan niin kesälona odottaa jo ovella.
Hyvää yötä kaikille ja herätkää toiveikkaana uuteen päivään!  Tässä loppuun  hyvä pieni sanonta.

"Kaikkea kaunista elämä antaa, kun sen hymy huulillaan jaksaa kantaa." 

~Oona

Täydellinen? Ehei! Riittävä....?

Elämä on raskas taakka ellei siitä osaa nauttia ja tehdä siitä mukavaa. Elämä on suuri mahdollisuus toteuttaa itseään, elämä on mahtavaa ja toisinaan haastavaa ja masentavaa. Emmehän anna sen lannistaa!?

Lähiaikoina olen ottanut enemmän aikaa itselleni miettiäkseen asioita ja olen vihdoin löytänyt yhden osatekijän tähän elämän tuomaan haasteeseen, nimittäin täydellisyyteen pyrkimiseen. Tiedän ettei se hyödytä mitään pyrkiä siihen, koska sitä ei voi saavuttaa sillä kukaan ei ole täydellinen ei kukaan vaikka mitä tekisi ja kuinka yrittäisi. Oivallus on kuitenkin askel eteenpäin, tässä elämän mittaisessa matkassa! 

Pienestä pitäen olen ollut kiltti, tunnollinen, luotettava ja miellyttämisen haluinen ihminen. Ensin äidin ja isän pikku tyttö ja nykyisin nuoren  naisen alku.
Murrosiässä ajatus on lisääntynyt olenko riittävä vanhemmille ja ystäville. Pelkään etten ole riittävän hyvä läheisille ystäville sekä vanhemmille ja jääväni yksin. Tämä ajatus on osittain ruokkinut tiedostamattani täydellisyyteen pyrkimistä. Kovan kolauksen sain kokea syksyllä reilu vuosi sitten ja sen jälkeen on pyörinyt ajatuksia olenko riittävän hyvä ja miksi näin kävi. Loppujen lopuksi uskon, näin olevan paras kaikille. Silloin tällöin tulee ajateltua että vanhempani tai ystävät olisivat onnellisia, jos olisin erilainen tai jos muo ei olisi, mutta loppujen lopuksi uskallan toivoa suuresti ja olen melko varma siitä, että muo rakastetaan tällaisena kuin olen. Enää täytyisi saada se iskostumaan päähän että voisin laskea rimaani koulun suhteen ja olla tyytyväinen sekä luottaa itseeni.

Yrittäkää kaikki muistaa nämä seuraavat sanat. Nämä sanat koskettaa meitä jokaista tavalla tai toisella. Muistakaa ei ole häpeä joskus vetäytyä seurasta ja ajatella vaan itseään vaan viisautta. Niin paljon ajattelemme toisia sen sijaan, kun pitäisi olla tervettä itsekkyyttä hoitaa itseään ku on sen aika.

"Menestyminen ei ole avain onnellisuuteen. Onnellisuus on avain menestymiseen. Jos pidät siitä mitä teet, onnistut varmasti! "

~Oona