Elämän pyörät pyörivät kohti uutta, tuntematonta ja ehkä jopa pelottavaakin kohti. En tiedä mitä kaikkea tulen kohtaamaan, mutta kaikki ei ole aivan kuin ennen.
Tänään sain kuulla asian jota olen kauan "pelännyt" vaikka kaikki on hyvin eikä kukaan ole kuollut. Silti on outo, hakea ja todella stressaantunut olo enkä tiedä miten tulisi suhtautua. Suurin haaste lähiaikoina on koeviikko, joka alkaa pian ja tulisi pitää ajatukset kurissa. Muuten kohtaan suuren suuren pettymyksen sinä iltana ja päivänä kun opettaja ojentaa arvioidun paperin käteeni. En halua kokea sitä hetkeä, kun kyyneleet valuvat vuolaasti yrittäessään pidätellä.
Juuri kun ehti sopeutua nykyiseen tilanteeseen niin suuria muutoksia pukkasi, enkö koskaan saa vaa nauttia tästä vaiheesta elämässä. Tuntuu kuin eläisi jatkuvassa sumussa kokoajan välillä näkee hieman eteenpäin ja toisinaan ei nää edes rinnalla kulkevaa ystävää. Elämä on kiehtovaa ja samalla todella jännä paikka, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, tilanteet voi vaihtua ennenkuin silmiäni ehdin edes räpsäyttää.
Toivon, että tämä on loppujenlopuksi muutos parempaan suuntaan elämässä. Elämä on kuin vuoristorata, joka kulkee ylös ja alas välillä hyvinkin nopeaa tahtia. Tällä kertaa toivoisin suunnan olevan ylöspäin, vaikka hyvä puoli alamäessä on että sitä seuraa aina ylämäki.
Jaksan kuitenkin aina odottaa sitä hyvää hetkeä, senkin aika koittaa vielä. Kohta alkaa kuitenkin hiihtoloma ja siitä yksi pieni hujaus vaan niin kesälona odottaa jo ovella.
Hyvää yötä kaikille ja herätkää toiveikkaana uuteen päivään! Tässä loppuun hyvä pieni sanonta.
"Kaikkea kaunista elämä antaa, kun sen hymy huulillaan jaksaa kantaa."
~Oona