Lukio-opintoja lukihäiriö mukanaan

Viime aikoina minulle diagnosoitiin keskivaikea lukihäiriö ja saadessani  todistuksen täynnä mustaa valkoisella, tuntui kuin maailma olisi kaatunut päälle, vaikka mikään ei ole muuttunut. On todella kummallista, että lukihäiriöni on pysynyt salassa lukioon asti eikä siihen ole kiinnitetty huomiota aikaisemmin.

Peruskoulussa opettajat ovat kyllä ihmetelleet todella useasti miksi luen niin hitaasti tai miksen opi yhtä helposti sekä vaivattomasti kuin muut, mutta tälle asialle ei ole ennen lukiota tehty yhtikäs mitään. Muo suututtaa sellainen asia, että mikäli ongelmia havaitaan vaikkapa jo peruskoulussa ettei sitä syytä alettu etsimään, olisin voinut saada tukea aikaisemmin jo ja tilanne mitä todennäköisimmin olisi nyt aivan eri. Koska en olisi uupunut opiskelussa niin paljon, jos olisin saanut apua tai oikean opiskelu tavan joka toimii  lukihäiriösellä.

Tällä hetkellä on tosi rankkaa yrittää muuttaa täysin opiskelutaktiikkaa, koska pelko epäonnistumisesta ja huonosta arvosanasta on lähellä minua ellei jopa sisällänikin. Luottoa uuteen menetelmään  ei ole ja vanhasta tavasta uuteen hyppäys  on valtavan suuri  asia, joka vaatii paljon voimia ja läheisten tukea. Kun uusi taktiikka saadaan toimimaan pitäisi opiskelun helpottua siinä mielessä ettei tuntien jälkeen ole niin paljoa opiskeltavaa, kun osa työ on tehty jo etukäteen. Etukäteen opiskelu mahdollistaa sen, että olen saanut jo pienen käsityksen asiasta, jota aletaan opiskella joten pystyn keräämään "luurangolle" lihaa ympärille. Tämän tavan avulla mulle on vannottu, että pysyisin kärryillä opetuksessa ja voimia ei kuluisi yhtä paljon.

En nää lukihäiriössä mitään hyvää, mutta eiköhän tämäkin kokemus auta minua jollakin tapaa elämässä.  Katsotaan mitä tuleva pitää sisällään. Katsotaan mitä tuleva pitää sisällään. Kirkkain katsein tulevaan ja mieli avoimena niin hyvä tulee.